Jokainen tarvitsee lomaa

Heinäkuun alussa käytiin kiivasta keskustelua opiskelijoiden kesälomasta. Olin aikeissa kirjoittaa asiasta jo aiemmin, mutta vietin pitkästä aikaa kunnon kesälomaa, jossa yritin välttää myös somea, enkä jaksanut avata tietokonetta kirjoittaakseni asiasta. Nyt ajattelin kuitenkin muutaman sanasen kirjoittaa loma-aihetta sivuuttaen.

Laskin, että nyt alkanut palkallinen täyspitkä kesälomani on minulla viides. En tiedä onko se 43-vuotiaalle paljon vai vähän, mutta vähältä se tuntuu itsestä. Itselläni täydet palkalliset kesälomat ovat olleet harvinaisia, johtuen määräaikaisista töistä. Onhan niissäkin töissä lomia toki kerääntynyt, mutta yleensä lomat ovat osuneet työsuhteen loppuun, joka ei ole ollut kesällä. Toisaalta olen usein saanut lomat rahana työsuhteen lopussa. Tällöin rahat on pitänyt säästää normaaliin elämiseen työttömyyden takia.

Niin se työttömyys. Toki olen ollut useammankin kesän “lomalla”, ollessani työttömänä. Näitä kesiä, en tosin varsinaisesti muistele loman kannalta, koska työttömänä ollessa läsnä on ollut jatkuva stressi tulevaisuudesta ja perheen taloudesta. Tämä on tietysti vaikuttanut myös perheen lapsiin, kun ei ole ollut rahaa tehdä juuri mitään tällaisina kesinä.

Kun keskustelu opiskelijoiden kesälomista alkoi, muistelin omia opiskeluaikaisia kesiäni. Itsellä kesät menivät opiskeluaikana myös työn parissa. Vaimo hoiti tällöin myös kesät lapsia, joten voi sanoa, että tällaisina kesinä ei meistä kummallakaan ollut varsinaista lomaa. Tämän vuoden kesä on itse asiassa ensimmäinen, kun taloutemme vanhemmilla on yhtä aikaa täysi kesäloma. 9-, 12- ja 15-vuotiaille lapsille tämä on ollut myös mukava yllätys.

Opiskelijoiden lomista puhuttaessa tuntuu unohtuvan, että myös monilla opiskelijoilla on perhe. Tällöin vanhempien lomien puute vaikuttaa myös lapsiin. Käykäähän kysymässä päiväkodeista, kuinka paljon hoidossa on lapsia, jotka eivät ole ikinä olleet “lomalla” päiväkodista. Voitte yllättyä.

Lomien puuttumisesta kärsii opiskelijoiden lisäksi muitakin. Lomien puutetta potee varsinkin moni pienyrittäjä, jolla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää lomaa. Toisaalta tuntuuko loma lomalta, jos sen vastapainona on taloudellinen ahdinko? Taloudellisesta tilanteesta johtuva stressi, kun on ihmiselle hyvin kuormittavaa. Toisaalta ei ihminen jaksa ilman aitoja hengähdystaukoja ja se on nähty monta kertaa. Kumman siis valitset? Raha-asioista stressaamisen vai levon ahertamisesta?

Samaan aikaan, kun somessa ja lehtien palstoilla osa paheksui, että opiskelijat kehtaavat kysellä lomien perään, on yhteiskuntamme yksi suurista kasvavista ongelmista ihmisten jaksaminen. Uupumus ja mielenterveysongelmat ovat sairaspoissaolojen kasvava ongelma. Tämä jos mikä maksaa yhteiskunnalle. Eikö tällöin pitäisi siis yrittää löytää lääke myös tähän? Pitäisi pystyä tarkemmin puntaroimaan mikä yhteiskunnalle lopulta maksaa eniten. Jos ennen on jaksettu tai itse on omasta mielestään tehnyt töitä, opiskellut ja hoitanut samalla lapsia ilman ongelmia, ei se tarkoita, etteikö nämä ongelmat olisi nykypäivänä todellisia ja vaatisi tarkastelua.

Yhteiskunta on muuttunut ja yhä nuoremmat kokevat paineita monelta suunnalta. Jokainen meistä tarvitsee hengähdystaukoja jaksaakseen. Siksi olisikin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että jokaisella myös olisi aito mahdollisuus välillä pitää lomaa. Maksetaan siis mieluummin lomista ja jaksamisesta kuin ihmisten terveyden hoitamisesta.

P.S. Tämä on samalla ensimmäinen tekstini tänne Uuden Suomen puolelle. Tarkoituksenani on siirtyä vanhasta blogista tänne. Vanha blogi löytyy edelleen täältä: https://tuomasojajarvi.blogspot.com/

TuomasOjajrvi
Vihreät Seinäjoki

Vaasan vaalipiirin Vihreiden pj, Seinäjoen kaupunginvaltuutettu, Etelä-Pohjanmaan maakuntavaltuutettu, piiriedustaja vihreiden puoluehallituksessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu