Jokainen tarvitsee lomaa
Heinäkuun alussa käytiin kiivasta keskustelua opiskelijoiden kesälomasta. Olin aikeissa kirjoittaa asiasta jo aiemmin, mutta vietin pitkästä aikaa kunnon kesälomaa, jossa yritin välttää myös somea, enkä jaksanut avata tietokonetta kirjoittaakseni asiasta. Nyt ajattelin kuitenkin muutaman sanasen kirjoittaa loma-aihetta sivuuttaen.
Laskin, että nyt alkanut palkallinen täyspitkä kesälomani on minulla viides. En tiedä onko se 43-vuotiaalle paljon vai vähän, mutta vähältä se tuntuu itsestä. Itselläni täydet palkalliset kesälomat ovat olleet harvinaisia, johtuen määräaikaisista töistä. Onhan niissäkin töissä lomia toki kerääntynyt, mutta yleensä lomat ovat osuneet työsuhteen loppuun, joka ei ole ollut kesällä. Toisaalta olen usein saanut lomat rahana työsuhteen lopussa. Tällöin rahat on pitänyt säästää normaaliin elämiseen työttömyyden takia.
Niin se työttömyys. Toki olen ollut useammankin kesän “lomalla”, ollessani työttömänä. Näitä kesiä, en tosin varsinaisesti muistele loman kannalta, koska työttömänä ollessa läsnä on ollut jatkuva stressi tulevaisuudesta ja perheen taloudesta. Tämä on tietysti vaikuttanut myös perheen lapsiin, kun ei ole ollut rahaa tehdä juuri mitään tällaisina kesinä.
Kun keskustelu opiskelijoiden kesälomista alkoi, muistelin omia opiskeluaikaisia kesiäni. Itsellä kesät menivät opiskeluaikana myös työn parissa. Vaimo hoiti tällöin myös kesät lapsia, joten voi sanoa, että tällaisina kesinä ei meistä kummallakaan ollut varsinaista lomaa. Tämän vuoden kesä on itse asiassa ensimmäinen, kun taloutemme vanhemmilla on yhtä aikaa täysi kesäloma. 9-, 12- ja 15-vuotiaille lapsille tämä on ollut myös mukava yllätys.
Opiskelijoiden lomista puhuttaessa tuntuu unohtuvan, että myös monilla opiskelijoilla on perhe. Tällöin vanhempien lomien puute vaikuttaa myös lapsiin. Käykäähän kysymässä päiväkodeista, kuinka paljon hoidossa on lapsia, jotka eivät ole ikinä olleet “lomalla” päiväkodista. Voitte yllättyä.
Lomien puuttumisesta kärsii opiskelijoiden lisäksi muitakin. Lomien puutetta potee varsinkin moni pienyrittäjä, jolla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää lomaa. Toisaalta tuntuuko loma lomalta, jos sen vastapainona on taloudellinen ahdinko? Taloudellisesta tilanteesta johtuva stressi, kun on ihmiselle hyvin kuormittavaa. Toisaalta ei ihminen jaksa ilman aitoja hengähdystaukoja ja se on nähty monta kertaa. Kumman siis valitset? Raha-asioista stressaamisen vai levon ahertamisesta?
Samaan aikaan, kun somessa ja lehtien palstoilla osa paheksui, että opiskelijat kehtaavat kysellä lomien perään, on yhteiskuntamme yksi suurista kasvavista ongelmista ihmisten jaksaminen. Uupumus ja mielenterveysongelmat ovat sairaspoissaolojen kasvava ongelma. Tämä jos mikä maksaa yhteiskunnalle. Eikö tällöin pitäisi siis yrittää löytää lääke myös tähän? Pitäisi pystyä tarkemmin puntaroimaan mikä yhteiskunnalle lopulta maksaa eniten. Jos ennen on jaksettu tai itse on omasta mielestään tehnyt töitä, opiskellut ja hoitanut samalla lapsia ilman ongelmia, ei se tarkoita, etteikö nämä ongelmat olisi nykypäivänä todellisia ja vaatisi tarkastelua.
Yhteiskunta on muuttunut ja yhä nuoremmat kokevat paineita monelta suunnalta. Jokainen meistä tarvitsee hengähdystaukoja jaksaakseen. Siksi olisikin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että jokaisella myös olisi aito mahdollisuus välillä pitää lomaa. Maksetaan siis mieluummin lomista ja jaksamisesta kuin ihmisten terveyden hoitamisesta.
P.S. Tämä on samalla ensimmäinen tekstini tänne Uuden Suomen puolelle. Tarkoituksenani on siirtyä vanhasta blogista tänne. Vanha blogi löytyy edelleen täältä: https://tuomasojajarvi.blogspot.com/
Siinä vaiheessa, kun lomien riittämättömyys alkaa olla yhteiskunnan suurimpia ongelmia, niin voi sanoa, että ei niitä kovin suuria ongelmia enää olekaan. Tässä tarvitaan suhteellisuudentajua. Ja opiskelijat jos ketkä voivat viettää kesällä lomaa minkä lystää, jos vain rahat riittävät. Tämä on tällaista pullamössösukupolven paapomismentaliteettia.
Ilmoita asiaton viesti
Pullamössöllä taisivat kasvaa lapset 60-, ja -70-luvuilla, blogistin ikäpolvelle sitä tuskin on tuputettu. Mutta ihmettelen kirjoittajan asennetta jossa ainoa oikea tapa viettää varsinaista lomaa tuntuu olevan se että joku toinen maksaa nimenomaan lomarahaa:
”Toki olen ollut useammankin kesän “lomalla”, ollessani työttömänä. Näitä kesiä, en tosin varsinaisesti muistele loman kannalta, koska työttömänä ollessa läsnä on ollut jatkuva stressi tulevaisuudesta ja perheen taloudesta.”
ja:
”Vaimo hoiti tällöin myös kesät lapsia, joten voi sanoa, että tällaisina kesinä ei meistä kummallakaan ollut varsinaista lomaa.”
Eli jos saa työttömyyskorvausta tai jos hoitaa lapsia, se ei ole lomaa. Lomarahat saatuna työsuhteen jälkeen jonain muuna ajankohtana kuin kesällä ei myöskään merkitse lomaa.
On toisilla tosiaan ongelmat.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole juuri työttömyysaikoina pystynyt lepäämään tai rentoutumaan. Jatkuva stressi ja ahdistus on vaikuttanut niin pahoin. Lisäksi työttömyysaikoina on tuntunut, että kokoajan on tekemässä jotain varsinkin kun panostaa seuraavan työn saantiin. Minulle se ei valitettavasti ole lomalta tuntunut eikä kyllä lapsistakaan.
Pienten lasten hoitaminen taas käy kyllä ihan raskaasta työstä ja jos toinen puoliso on kokoajan palkkatöissä ja toinen hoitaa lapsia kotona, niin kummallekaan ei tule välttämättä sitä lepoaikaa. (Kaikilla ei ole tukiverkkoja lähellä)
Ongelma on juuri tämä, että osa pitää lastenhoitoa tai työttömänä oloa leppoisana kotona makoiluna ja vetää sen mukaan johtopäätöksiä, kuinka se on yhtä lomailua.
Jos lomat saa rahana mihin tahansa aikaan vuodesta työsuhteen päätyttyä ja jos uutta ei ole näköpiirissä, niin en kyllä valitettavasti omalla kohdallani ole niitä lomailuun laittanut vaan säästöön, että saan laskut ja lasten menot maksettua työttömyyden ajan.
Ilmoita asiaton viesti
J.S:”Eli jos saa työttömyyskorvausta tai jos hoitaa lapsia, se ei ole lomaa.”
Jannehan voi kokeilla lomanviettoa peruspäivärahalla ja parinkolmen lapsen kanssa. Kovin pitkälle ei luultavasti matkustella. Lasten myös kiva kertoa syksyllä koulussa miten meni kesäloma omalla pihalla palloa potkien, kun toiset kertoilevat ulkomaan matkoistaan vanhempien kanssa.
On tosiaan toisilla ongelmat, kun pitää kadehtia työttömien päivärahoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnen nykyään eläkkeellä olevan maatilaemännän/entisen maitotilallisen, joka ei 16 vuoteen ehtinyt pitää lomaa ollenkaan, sairaslomia lukuun ottamatta eikä hän niitäkään mahdollisuuksia kovin usein hyödyntänyt.
Sama iloinen naama edelleen touhuaa maatilaympäristössä, ilman jälkeäkään lomattomuustraumoista.
Suomessa keskustelu lomien ja muiden työntekijäetujen (ansiosidonnaisuudet jne.) pyörii periaatteellisella tasolla. Käytännössä vastausta haetaan kysymykseen ”miten ideaalitapauksessa tulisi olla.”
Ideaaleja on paikallaan ajoittain miettiä (kuten tässä kirjoituksessa blogisti tekee) ja keskusteluseulan läpäisseitä sellaisia kohden hyvä pyrkiä, mutta noin kassavirtojen ja kansantalouden positiivisen puolella pitämisen kannalta merkitsevää on lähinnä se, etteivät kustannukset suhteessa talouspohjaltaan samankaltaisiin maihin karkaa lapasesta.
Kuten nyt on pitkälti käynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Opiskelijalle parasta lomaa on tehdä kesällä mahdollisimman paljon töitä. Jos mahdollista, niin rankkaa ruumiillista työtä. Siinä ehtii sitten loppukesästä ennen luentojen alkamista ostaa vielä lipun Rhodokselle viikoksi bailaamaan. Kyllä opiskelut sen jälkeen maistuvat aivan eri tavalla. Ja mikä parasta, sekä henkinen että fyysinen terveys paranee. Rahat kyllä riittävät kaikkeen.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaimo hoiti tällöin myös kesät lapsia, joten voi sanoa, että tällaisina kesinä ei meistä kummallakaan ollut varsinaista lomaa”
Omia lapsia hoitaa niin ei ole lomaa 😉
Jos lapsia hankkii niistä kai haluaa nauttia eikä tarvitse lomaa lapsista?
Pitäis varmaa saada lykätä lapset kunnan hoitoon, että vanhemmat voi nauttia kesästä!
Eikä ois lapset kitisemässä vaatimassa huomiota!
Ilmoita asiaton viesti
Meidän perheen parhaat lomat on aina vietetty lasten kanssa, eikä todellakaan ole lomien aikana viety hoitoon vaan yritetty aina päästä mahdollisimman vähällä hoidon määrällä. Lasten etu on aina mennyt vanhempien edelle.
Pienten lasten hoitaminen käy kyllä ihan raskaasta ruumiillisesta työstä ja jos toinen puoliso on kokoajan palkkatyössä ja toinen hoitaa jatkuvasti pieniä kotona lapsia niin hengähdystaukoja ei välttämättä ole kummallakaan. (kaikilla kun ei ole tukiverkkoja välttämättä lähellä).
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä siitä että jokainen tarvitsee lomaa. Mutta en ole sitä mieltä noin ylipäänsä, että muut ovat lomalaisesta elatusvelvollisia.
Sinänsä blogistin ikä on sama kuin itsellä ja voin vilpittömästi todeta, että palkallinen loma on nykyaikana melkoinen etuoikeus. Työurat ovat niin pirstaleisia.
Mutta jos opiskelija on työtön kesällä, niin hänellä lienee oikeus viimesijaiseen tukeen eli toimeentulotukeen kuten minulla oli aikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
En yrittänyt ottaa tekstillä kantaa siihen, kuka ihmisten lomailun pitäisä kustantaa, vaan halusin tuoda esiin sen loman ja hengähdystaukojen tärkeyden jokaiselle ihmiselle jo ihan kansanterveydellisestä näkökulmasta. Pitäisi myös pystyä laskemaan paljonko yheiskunnalle maksaa uupuneen ihmisen kuntouttaminen vs lyhyen loman mahdollistaminen niin, että ihmisen talous ei kärsi liikaa.
Halusin myös omien kokemusten kautta tuoda esille, miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen tuntuuko loma lomalta ja onko se oikeasti rentouttavaa ja palauttavaa. Kuten tekstissä totesin, niin esimerkiksi työttömyysjaksojen aikana en ole pystynyt koskaan rentoutumaan perheen taloudellisen tilanteen takia.
Ilmoita asiaton viesti
Joissakin opinaloilla joudutaan tekemään pakolla vuosikurssien kesiä ilman mitään loman mahdollisuutta ja ilman korvausta muutoinkin rankassa opintoprosessissa.
Tähän ei toki kuulu sos-hum tieteenalat, joilla on tavattu olla aiemmin jopa 10 vuotta ilman sen suurempia tieteellisiä tai muita velvotteita yhteiskunnan tuin.
Ilmoita asiaton viesti
Opiskelijoillakin on perhe? Joskus muinoin ajateltiin myös niin. Että ensin hankitaan työ ja toimeentulo. Ja sitten vasta perustetaan perhe..
Ilmoita asiaton viesti
Maailma on tosiaan muuttunut. Etupäässä parempaan suuntaan. Enää ei puhuta otsonikadosta eikä happosateista, ne ongelmat on selätetty. Monista aikaisemmin tappavista taudeista puhumattakaan. Maailma on parempi paikka kuin koskaan: ihmiset elävät terveempinä ja pitempään, ovat vauraampia ja koulutetumpia, sotivat vähemmän ja tekevät väkivaltarikoksia vähemmän. Ne jotka puhuvat vanhoista hyvistä ajoista eivät tiedä mistä puhuvat. Ei 1970-luvussa ole mitään mitä kaipaisin takaisin. No, Stevie Wonder, Abba, Queen ja David Bowie olivat toki hyviä, mutta osataan sitä vieläkin, vaikka tämäkään setä ei enää kaikissa nykyajan kotkotuksissa perässä pysy.
Ilmoita asiaton viesti
Maailma on tosiaan muuttunut ja myös ehkä parempaan suuntaan. Mutta silti eikö opiskelijaelämä pitäisi olla vain lyhyt välivaihe peruskoulun ja työelämän välissä? Ei mikään pysyvä olotila. Kyllä jokaisen silti pitäisi omalla työllä elättää itsensä ja perheensä. Jos näet halutaan että yhteiskunta pystyssä pysyy. 1970 luvulla olitoki muutakin hyvää kuin mainitut muusikot. MM. Muhammad Ali ja Joe Frazier, heidän kolme tramaattista otteluaan joita koko maailma seurasi.
Ilmoita asiaton viesti
Juu oli toki. Etenkin vuosi 1977 oli ihan käsittämätön vuosi, kun saman vuoden aikana ilmestyivät David Bowien Low ja Heroes, Iggy Popin Idiot ja Lust for Life, Eeva-Liisa Mannerin Kuolleet vedet ja Pentti Saarikosken Tanssilattia vuorella. Neljä suurta taiteilijaa jotka julkaisivat samana vuonna elämänsä parhaat teokset. (Tutustuin niihin tosin vasta paljon myöhemmin, olin 12-vuotias kun nämä ilmestyivät ja kiinnostunut ihan muista jutuista silloin.)
Silti, en kaipaa YYA-Suomea enkä niitä kauheita vaatteita ja silmälaseja. Enkä muovia.
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei toki kaipaa YYA – sopimusta eikä muutenkan sitä sen ajan ilotonta Suomea! Kansainvälisyys olkoon johtotähtemme. Ja siksi inhoan nykyistä lento syyllisyys keskustelua! Suurimmat saastuttajat kun löytyvät aivan muualta! Mutta myös avointen rajojen aikaan työkykyisen ihmisen on itse kannettava vastuu itsestään! Ei valtion!
Ilmoita asiaton viesti
Niin – opiskelijat haluaisivat _palkallisen_kesäloman_. Moni opiskelija sinnittelee opiskelukuukaudet (töissä käyden) ilman opintolainaa. Sitten kesäloman aikana tulee ilmi, että ellei muuten pärjää niin loma-aikainen eläminen tulee turvata nostamatta olevalla opintolainalla. Tämä on se keskeinen ongelma.
Asiaan on ratkaisu: opiskelijan pitää nostaa opintolaina opintokuukausien aikana jotta sitä ei ole nostettavissa enää kun kesäloma alkaa. Kun lainaa ei ole nostettavissa niin sitä ei voida ottaa tulona huomioon ja tuolloin opiskelijallakin on oikeus mm. toimeentulotukeen, aivan kuten ihmisilläkin. 😉
Ei tuota nostettua opintolainaa pakko ole mihinkään käyttää – sen voi laittaa ”sukanvarteen”, olla hiljaa, ja maksaa sitten lainan kerralla pois kun valmistuu.
Ilmoita asiaton viesti
[…] Jokainen tarvitsee lomaa | Uusi Suomi Puheenvuoro – Heinäkuun alussa käytiin kiivasta keskustelua opiskelijoiden kesälomasta. Olin aikeissa kirjoittaa asiasta jo aiemmin, mutta vietin pitkästä aikaa kunnon kesälomaa, jossa yritin välttää myös somea. […]
Ilmoita asiaton viesti